Opettaja ja journalisti Ethan Gilsdorf oli nuoruudessaan Dungeons & Dragons -pelaaja, sarjakuvafani ja yleensäkin nörtti. Jossain välissä hän päätti lopettaa tällaiset jutut ja on sen jälkeen häilynyt jossain nörttiyden rajamailla. Nyt nelikymppisenä hän lähtee selvittämään mitä nörttinä oleminen oikeastaan tarkoittaa ja onko aikuisen sallittua olla sellainen ja harrastaa pelejä, fantasia-kirjallisuutta ja sarjakuvia.

Täytyy sanoa, että vaikka Gildorfin omaelämänkerralliset kirjoitukset omasta nörtti-identiteettikriisistään ovat ihan hauskaa luettavaa, minun oli vaikea samaistua niihin. Toisen sukupolven nörttinä ja ylipäätään omapäisen itsenäisenä ihmisenä fantasiakirjallisuus, Star Wars -leffat ja sarjakuvat ovat olleet osa elämääni syntymästäni lähtien. Minkä lisäksi en ole koskaan kokenut, että minun pitäisi mitenkään hävetä tai piilotella kiinnostuksen aiheitani, vaikka toki on selvää, että harvempi tietää mistä puhun, kun innostun jostain uudesta sarjakuvasta tai jään miettimään mistä kaikista vanhoista tarinakokonaisuuksista uusin supersankarileffa on kasattu.

Asiaan voi toki vaikuttaa se, että ainakin päällisin puolin yhdysvaltalainen yhteiskunta varsinkin high schoolin aikana on paljon klikkiytyneempää kuin suomalainen vastaava. Myös stereotypiat ja ennakkoluulot tuntuvat olevan siellä voimakkaampia ainakin mitä tulee juuri nörtteihin. Tämä on ainakin ollut oma kokemukseni.

Mutta palatakseni Gilsdorfin kirjaan, sen jossain määrin ulkopuolinen, mutta pääosin positiivinen katsaus pelaamisen ja fantasiafanittamisen maailmaan oli ihan hauska katsaus joihinkin juttuihin, joita tähän maailmaan liittyy. Conit, cosplay ja pelaaminen olivat tuttuja juttuja. Ranskalainen hanke, jossa rakennetaan linnaa perinteisin metodein, oli jotain ihan uutta. Scifiä ei kirjassa paljoa käsitellä ja sarjakuvat puuttuvat kokonaan. Mutta loppujen lopuksi fanittamiseen mahtuu niin paljon erilaisia juttuja, että kaikki ei yhteen kirjaan mahtuisikaan.

Gilsdorfin läheinen tyyli ja avoin tapa kertoa omista tunteistaan ja epävarmuuksistaan tekee kirjasta antoisan, joskin varsin kevyen lukukokemuksen. Muille nörteille se ei välttämättä tarjoa uutta tietoa, vaan vain ihan hauskasti kirjoitettua viihdettä, mutta ei-nörtit voivat oppia kirjan avulla ymmärtämään paremmin mitä nörttien korvien välissä oikein tapahtuu. Ei siis hassumpi aikaansaannos.

Wikipediassa

Gilsdorfin sivut