Vaikka pidänkin Hämähäkkimiehestä, sarjakuvien seuraaminen on aina ollut...haastavaa monimutkaisten juonikuvioiden, jatkuvan retconnaamisen ja lehtien määrän takia. Yksi viimeisimmistä laajemmista tarinoista oli Spider-Verse, jossa pahis Morlun matkaa ympäri ulottuvuuksia tavoitteenaan tappaa kaikki eri Hämähäkkimiehen versiot. Tämä albumi, Edge of Spider-Verse sisältää viisi vaihtoehtoista "Hämäriä", jotka seikkailevat kukin omassa maailmassaan, kunnes heidät kutsutaan tarinan päätteeksi osaksi Spider-Verse -tarinaa.

Mukana on uusi tarina Marvel Noir -sarjaa, josta olenkin jo kirjoitellut aikaisemmin. Lisäksi mukana on vaihtoehtoinen Hämähäkkinainen, jonka tarinassa Gwen Stacy joutuu hämähäkin puremaksi ja päätyy supersankariksi Peter Parkerin kuoleman jälkeen. Hämähäkkivoimia ja robotiikkaa yhdistyy aivan erilaisessa Hämärissä, kun nimen ottaakin tiedemies Aaron Aikman. Albumin neljäs hämäriehdokas päätyy Morlunin suihin ja hyvä niin, sillä Patton Parnel ei ole vain kehittymässä psykopaatiksi, vaan muuttuu vielä oman hämähäkin puremansa seurauksena hämähäkkihirviöksi. Ja viimeinen tarina Sp//dr lainaa japanilaisista sarjakuvista ja animaatiosta robottipukuteemoja, kun esiteini-ikäinen Peni päätyy ottamaan isänsä paikan puvun ohjaajana.

Kyseessä on siis kourallinen yksittäisiä lehtiä, jotka hyödyntävät Spider-Verse -tarinan antamaa mahdollisuutta leikitellä Hämähäkkimiehen mytologian mahdollisuuksilla. Itse pidän kovasti tällaisista versioista, joten kirja osuu hyvin kohdalleen. Kukin tarina on sekä kirjoitukseltaan että taiteeltaan eri kaartin tekemiä, joten kansien väliin mahtuu erilaisia tyylejä aina hauskasta kauhistuttavaan, tumman puhuvasta söpöön. Ei hassumpi kokoelma. Ja mikä parasta, sen lukemiseen ei tarvitse tietää kuin ihan perusjutut Hämäristä. ;)