Minä en ole rakkaustarinoiden ystävä, enkä juuri pidä jännäreistäkään, vaikka toki kaikessa on poikkeuksensa. Silti tiesin alusta asti, että ellei tapahdu ihmeitä, kuten Anotherin yhteydessä kävi.
Mirai nikissä on toki kiinnostava ajatus: Kahdelletoista varsin erilaiselle ihmiselle annetaan (useimmiten) kännykkällä toimiva mobiilipäiväkirja, joka kertoo tavalla tai toisella tulevaisuuden. Heille kerrotaan myös, että heidän tulee taistella toisiaan vastaan ja voittajasta tulee maailman jumala. Tappelun välttäminenkään ei ole vaihtoehto, koska entinen jumala Deus on kuolemassa ja jos uutta jumalaa ei valita pian, koko maailma tuhoutuu.
Heti alusta on selvää, että ensimmäinen päiväkirjan haltija, koulupoika Yukiteru, on poikkeuksellinen, sillä hän tuntee Deuksen jo entuudestaan. Nynny Yukiteru tosin ei silti selviäisi ensimmäisestä päivästä ilman luokkatoveriaan Yunoa, joka osoittautuu paitsi pystyväksi taistelijaksi, myös täysin kaheliksi ja "Yukkiita" sairaalloisesti rakastavaksi stalkeriksi. Tosin tarinan edetessä käy ilmi, ettei kukaan lössissä ole erityisen normaali...
Tämä onkin omalla kohdallani tarinan suurin ongelma. Jännityspuoli ei ole niin hermoja jännittävää kuin Anotherissä tai vaikka Death Notessa, suurin osa hahmoista joko ei kiinnosta tai ovat suoralta käsin vastenmielisiä ja rakkaustarina, jonka kuljettamiseen käytetään paljon aikaa (ja joka ei missään nimessä tervehdy sarjan edetessä...), ei vain kiinnosta. Lopputulos oli luettavaa, mutta ei missään nimessä sellainen, jonka pariin haluaisin kovin nopeasti palata uudelleen.
Ivrean 12+2 -osainen julkaisu oli tällä kertaa laadullisesti erinomainen. Ensimmäisen kirjan jälkeen kielellisetkin hapuilut tasaantuvat ja värilliset irtokannet, värisivut sisällä ja painotekniikaltaan erinomaista laatua oleva jälki on kaikin puolin plussalla. Sarjan 12 varsinaisen osan lisäksi Ivrea julkaisi myös pari bonuskirjaa, joista toisessa valaistaan yhtä sarjan mukavammista hahmoista - joka tosin sattuu olemaan terroristi, joka vihaa uskontoja lapsuuden trauman takia, eikä missään nimessä ole pelissä mukana parantaakseen sen enempää tapojaan kuin maailmaakaan - ja toinen onkin sitten kieliposkella tehty parodia varsinaisesta sarjasta.
Ottaen huomioon Ivrean luotettavuuden (tai sen puutteen) aikaisemmilta ajoilta, on kaiken kaikkiaan hienoa, että he saivat koko sarjan julkaistua ja vielä näin hyvällä laadulla. Nyt kun jatkavat samalla linjalla, niin jatkan varmasti myös heidän julkaisujensa ostamista vastaisuudessakin. Suomenkieliset mangat ovat vielä markkinana sen verran pienemmät, että lähestulkoon kaikkien sarjojen ostaminen ei tuota ongelmaa, ja hyllyyn jäävätkin osaltani vain sellaiset sarjat, jotka selvästi eivät ole mieleen.
Mutta palatakseni aiheeseen eli Mirai nikkiin, vaikka tämä nimenomainen sarja ei iskenytkään niin kovaa, on kiva nähdä myös tällaisia sarjoja suomenkielisinä julkaisuina ja mitä tahansa näin hienolla laadulla julkaistuna.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.