Philip K. Dick on yksi mieli sci-fistejäni, joten tietenkin olin kiinnostunut näkemään hänen tarinaansa perustuvan Paycheckin, vaikka pääosan esittäjät (Ben Affleck ja Uma Thurman) eivät kuulukaan mielinäyttelijöihini. Ensimmäinen tuppaa olemaan turhan ilmeetön ja jälkimmäinen - no minusta hän ei vain ole erittäin viehättävä.

Joka tapauksessa, Paycheck osoittautui varsin mukavaksi sci-fi- pätkäksi. Ei se parhain koskaan näkemäni sci-fi- elokuva ole, mutta kyllä sen ihan mielellään katsoo kerran ja toisenkin. Bonusta sai minulta varsinkin se, että paino oli enemmän ajattelemisella kuin vekottimilla tai räjähdyksillä. Vielä parempi olisi ollut, jos päähenkilön esittäjä olisi ollut fyysisesti mitäänsanomattomampi, mutta minkäs sitä Hollywoodille teet. John Woon alkuperäinen valinta päähenkilöksi oli ollut Brad Pitt, joten.

Paycheck the Movie - official site

Ajattelemisen aihetta

Elokuvan aihe on tulevaisuus, tarkemmin sanottuna sen näkeminen. Elokuvassa tuodaan esiin se näkökanta, että ei ole hyväksi tietää liikaa siitä mitä tapahtuu, koska tulevaisuuden tietäminen saattaa tehdä sen välttämisen vaikeammaksi. Siitä tulee ikäänkuin itseään toteuttava ennustus perinteiseen Oidipus-tyyliin (tarinassa Oidipuksesta ennustettiin, että hän tulee tappamaan isänsä ja naimaan äitinsä, joten isä hylkäsi lapsen, joka aikuisena sitten tappoi isänsä ja nai äitinsä, koska ei tiennyt keitä he olivat...). Minusta tulevaisuuden tietäminen on aina tuntunut ilkeältä ajatukselta. Elämä olisi hyvin tylsää, jos aina tietäisi mitä tulee tapahtumaan. Sitä paitsi tulevaisuus ei ole kiveen hakattu, joten sekaisinhan siinä menisi, kun tulevaisuus muuttuisi koko ajan. Vaikka tulevaisuuden näkeminen osoittautuisikin teoreettisesti mahdolliseksi, en usko, että se olisi välttämättä erityisen hyvä idea.