Tämän mangasarjan viimeiset kolme pokkaria onkin sitten julkaistu yhtenä varsin isona möhkäleenä. Mitään erityistä uutta ei kirjassa ole verrattuna edellisiin osiin, mutta toisaalta tarinat ovat yhä yhtä kiinnostavia kuin ennenkin. Ginko jatkaa vaeltamistaan ja tapaa uusia musheja sekä uusia ihmiskohtaloita. Tunnelmallisesti hiljaisia ja rauhallisia tarinoita on mukava lukea.

Vaikka Ginko onkin läsnä, tavalla tai toisella, jokaisessa tarinassa, yksittäiset tarinat keskittyvät kyseisen tarinan ihmiseen enemmän kuin häneen. Mielestäni on mukava poikkeus, kun tarinoita yhdistävä tekijä ja sarjan päähenkilö pysyy tällä tavalla sivussa. Myös Neil Gaiman käyttää samanlaista taktiikkaa monissa Sandman-sarjan tarinoissa ja oikein tehtynä se toimii mielestäni hyvin.

Luonnollisesti se tekee sarjasta episodimaisen, kun tarinan keskushahmo vaihtuu joka kerta. Toinen riski on, että päähenkilö eli tässä tapauksessa Ginko jää kovin kaksiulotteiseksi, kun lukija ei pääse näkemään häntä. Näin ei kuitenkaan tässä käy, vaan lyhyidenkin tapaamisten lomaan sopii juuri mukavasti paljastuksia Ginkon ajatusmaailmasta ja reaktioista. Kun sekaan heitetään kourallinen tarinoita hänen menneisyydestään, kokonaisuus on mielestäni hyvä.