Kortenin ensimmäinen teos oli kiinnostava, mutta usein hieman eri laduilla kuin mitä itse kaipaisin. Sitä lukiessa valitin Yhdysvalta-keskeisyydestä ja peräänkuulutin käytännön toimia. Tämä toinen teos ei valitettavasti ole yhtään sen parempi mitä tulee ensimmäiseen, mutta koko teos sinällään on nimenomaan vastaus tuohon toiseen toiveeseen.

Teos on toki ~10 vuotta ajastaan jäljessä. Se on kirjoitettu ennen 2000-luvun talouskriisejä, joten sikäli on ymmärrettävää, että osaltaan maailma on jo nyt muuttunut huomattavasti siitä, mitä se oli Kortenin teostaan kirjoittaessa. Silti teos sisältää monia hyviä ideoita ja ihan toimia käytännön ohjeita parempaan ja kestävämpään elämiseen. Kortenin laajemmat, yhteiskuntaa muuttavat ideat ovat ennemminkin ideaaleja, joiden toteuttaminen käytännössä vaatisi yhteistoimintaa tasolla, joka ei vain tule toimimaan. Yksilötasolla toteutettavat ideat sen sijaan toimivat kyllä käytännössäkin.

Kirjan ja sen esittämien ideoiden suurin kompastuskivi on sama kuin edellisenkin teoksen. Se peräänkuuluttaa hengellistä asennetta, joka yksinkertaisesti ei ole kaikille mieleen tai tarpeeseen. Kestävän kehityksen hengessä voi elää ilmankin, muista syistä. Myös toinen ongelma oli läsnä jo edellisessä teoksessa: yhdysvaltakeskeisyys. Korten kirjoittaa kuin läntinen sivilisaatio olisi yhtä kuin Yhdysvallat ottamatta lainkaan huomioon sitä, että esim. Euroopassa ei ole koskaan ollut vallalla sellainen täysi kapitalismi kuin mitä hän kuvaa.

On hänellä toki myös muitakin sokeita pisteitä. Kuten moni muukin, hän jättää kokonaan huomiotta sen, että vaikka valta onkin myönnettävästi paljolti kansainvälisillä suuryhtiöillä, suurin osa yhtiöistä maailmassa ovat pieniä tai keskisuuria. Hän haluaa siirtyä juuri sellaiseen perhe- ja omistajayritysmalliin, joka tosi asiassa on jo olemassa ja josta vain murto-osa suurimpia yrityksiä todellisuudessa poikkeaa.

Siinä Korten on tosin oikeassa kasvun itseisarvosta olisi hyvä päästä eroon. Jo teoksen kirjoittamisen aikoina oli selkeää liikehdintää siihen suuntaan. Tietyllä tasolla tämä ajattelutapa on joutunut talouskriisien takia hieman sivuun ihan siitä syystä, että monella ei ole mahdollisuutta korkealentoiseen filosofiseen ajatteluun, kun oma ja perheen elinkeino on uhattuna. Silti liikehdintää on näkynyt: downshiftaus ja Occupy Wall Street -liike ovat tästä selkeitä merkkejä. Tietenkään yhteiskuntamuutokset tällä tasolla eivät etene nopeasti, mutta toisaalta jokainen sukupolvi tuottaa oman, itsensä näköisen yhteiskunnan.

Sivuhuomiona on tosin pakko murmuttaa jälleen kerran siitä kuinka Korten muiden muassa jaksaa olla vakuuttunut siitä, että pystymme tuhoamaan koko maailman, kun todennäköisempää on, että tuhoamme pahimmassakin tapauksessa vain oman lajimme. Muutamme toki maailmaa, mutta emme ole ensimmäinen laji, joka sellaiseen on pystynyt. Ja kyllä elämä selviää, vaikka me emme selviäisikään. Todennäköisesti tuhoaisimme muutenkin vain nykyisen sivilisaation, ei sen enempää. Ei olisi ensimmäinen kerta, tuskin jää viimeiseksi. :p

Kustantajan sivuilla