Ajattelin nostaa kissan pöydälle viime aikaisesta vampyyrivillityksestä, kun blogista käy pakostakin ilmi, etten ole hypännyt kyseiseen mukaan, vaikka luulisi, että ne olisivat minulle mieleen. Silti olen blogannut vain yhden näistä sarjoista. Ongelmana on se, että Twilightin ilmestymisen jälkeen kaikki vampyyritarinat ovat pelkkää romantiikkaa ja ihmissuhdedraamaa. Kyllä sellaiselle on paikkansa ja seuraajansa, mutta se ei ole koskaan napannut minua.

Vampyyrit sinällään ovat kiehtova aihe, mutta pidän enemmän jopa mielettömistä zombie-vampyyreista b-luokan splatterileffoissa kuin näistä romanttisista versioista, joista puolet eivät edes ime ihmisverta, ihan hyvää hyvyyttään. -_- Aihe antaisi niin paljon mahdollisuuksia tutkia ihmisen asemaa ruokaketjun osana, oikean ja väärän rajaa silloin, kun olemmekin saaliita saalistajien sijaan, tavallista pitemmän elämän vaikutuksia psyykeen jne. Sen sijaan satoja vuosia vanhat miehet hullahtavat itsekkäisiin teinityttöihin, jotka eivät tiedä mistään mitään. Angstia riittää, mutta kukaan ei tee asialle mitään. Pah. Jopa ensimmäinen Highlander-elokuva käsitteli pidentyneen nuoruuden seuraamuksia ja vaikutuksia paremmin ja, vaikka pidän siitä kyllä paljonkin, sitä ei voi syyttää erityisen syvälliseksi ainakaan.

Eniten minua siis rassaa tarjonnan yksioikoisuus. Yksi formaatti toimi, joten toistetaanpa sitä ad nauseum sen sijaan, että koetettaisiin keksiä jotain oikeasti uutta. Blade-elokuvat ja tv-sarja ovatkin sitten hyvä esimerkki saman aiheen toisesta perinteisestä käsittelystä, jossa vampyyrit ovat automaattisesti pahoja ja ne pitää tappaa. No, ainakin siitä saa irti kunnon toimintaa. Itse asiassa viime aikojen kiinnostavin käsittely vampyyri-aiheesta on ollut Jim Butcherin Dresden Files -kirjasarjassa, jossa asiaa käsitellään sentään monipuolisesti. Siinä tosin vampyyyrit eivät ole pääosassa, vaan ainoastaan osa hyvinkin monimutkaista maailmaa...

Eli summa summarum? Koen aiheen käsittelyn nykyisissä sarjoissa yksioikoiseksi ja yksitoikkoiseksi. Kun heittää sekaan tosiasian, etten ole koskaan ollut erityisesti romanttisen draaman ystävä, oli genre mikä tahansa, niin ei ole ihmekään, että olen antanut vampyyribuumin jäädä väliin.