Viime aikaiset tutkimukset ovat alkaneet kumota vuosikymmeniä voimassa olleita käsityksiä rasvan vaikutuksesta terveyteen. MOT nosti tämän kissan nyt pöydälle ja toi samalla asian laajempaan tietoisuuteen. Tosiasia kun näyttää olevan, että ylipaino ja korkea kolesteroli eivät ole läheskään niin suorassa yhteydessä diabeteksen ja sydänsairauksien syntyyn, kun tähän asti on toitotettu. Puolituntinen toi erinomaisesti esiin sen, että tyydyttyneiden eläinrasvojen paneminen pannaan ja tyydyttämättömien kasvirasvojen suosiminen ei ole läheskään niin selkeää ja suorasukaista kuin ollaan luultu ja tutkimukset eivät ole koskaan tukeneet terveyssuosituksia niin hyvin kuin on annettu ymmärtää.

Samaa linjaa kulkevat myös muut tutkimukset, joihin ohjelmassa ei oltu ehditty paneutua. Mm. on käynyt ilmi, että pahimmillaan laihan, täysin liikuntaa harrastamattoman henkilön riski sairastua sydäntauteihin on suurempi kuin ylipainoisen, mutta aktiivisesti liikkuvan henkilön.

Ajatuksia

Länsimaisen lääketieteen yksi suuri ongelma on se, että ihmiskehoa ei olla tarkasteltu kokonaisuutena, vaikka tervejärkikin sen kertoo, että eri osat vaikuttavat toisiinsa. Lisäksi kaikki potilaat koetetaan tunkea samaan muottiin, vaikka jokainen on erilainen ja jokaisella keholla on omat luonnolliset tasonsa.

Käytännön esimerkkinä voisi toimia vaikka se, että oma hemoglobiiniarvoni, jota olen tullut verenluovutusten yhteydessä seuranneeksi, on naiseksi melko korkea, yleensä 135-140 välillä. Tämä on ihan hyvä tietää, koska minulla jyrkkäkin hemoglobiiniarvon lasku normaalista asettuu "normaalien" raja-arvojen sisäpuolelle. Naiselle 117 pidetään vielä normaalina hemoglobiiniarvona, mutta minulla se merkitsisi jo 20 pisteen laskua normaalista. Mikä ei ole normaalia ollenkaan, varsinaan jos muutos on tapahtunut sen n. neljän kuukauden sisällä, joka minulla yleensä jää verenluovutusten väliin.

Mitä tulee liikalihavuuteen, minua on aina ärsyttänyt se, että muuten täysin terveitä, aktiivisia ihmisiä ja varsinkin nuoria naisia painostetaan laihduttamaan pelkästään ulkonäön takia. Liika on aina liikaa ja en kiellä sitä, etteikö laihtumisella ole myös positiivisia terveysvaikutuksia, mutta laihuuden ylenpalttinen painottaminen tuntuu luovan enemmän negatiivisia kuin positiivisia seuraamuksia. Se, että nuoret tytöt, joiden kasvava keho tarvisisi energiaa ja monipuolista ravintoa, laihduttavat ja kärsivät syömishäiriöistä ei ole mitenkään hyvä asia. Jatkuva painon sahaaminen edestakaisin ei myöskään ole terveydelle hyväksi, se on tiedetty jo kauan. Olisi tärkeää, että ihmisten annettaisiin löytää se keho, jossa heidän on mukava ja hyvä olla, sen sijaan, että kaikkia koetetaan ahtaa saman kauneusihanteen raameihin. Jos olo ja terveys on hyvä, onko sillä väliä, vaikka paino olisikin suositusten mukaan vähän korkeampi kuin pitäisi?

Ylipäätään kauneusihanteiden kapea-alaisuus ärsyttää. Kauneus on katsojan silmässä ja oma kokemukseni on, että jokaisessa kehossa on jotain viehättävää. Valitettavasti liian usein huomiota kiinnitetään ainoastaan negatiivisiin puoliin ja positiiviset jätetään huomiotta. Myös nuoruuden ylenpalttinen ihannointi tuntuu aivan älyttömältä. Itse pidän harmaantuvia hiuksia viehättävänä ja ryppyisissä kasvoissa on paljon enemmän persoonaa kuin siloposkissa. Mikä kertoo paremmin iloisesta luonteesta kuin naururypyt silmäkulmissa ja suunpielissä?