Fantasy & Science Fiction on jo vuodesta 1949 julkaistu antologialehti, jossa julkaistaan nimen mukaisesti fantasia- ja scifinovelleja. The Best of... oli kirjasarja, jossa julkaistiin aluksi vuosittain, sitten joka toinen vuosi ja viimein epätasaisesti parhaimmistoa lehdessä julkaistuista tarinoista.

Tämä antologiasarjan 19. osa kuuluu aikaan, jolloin kirjasarjan julkaisussa ollaan juuri siirtymässä joka vuotisesta kokoelmasta joka toinen vuosi julkaistavaan. Tästä huolimatta kirjalla on sama ongelma kuin Oscar-palkinnoilla: kyse ei ole kaikkein parhaimmasta, vaan ainoastaan sen vuoden parhaimmasta.

Lisäksi kokoelma käsittää hyvin erilaisia tarinoita, sillä mitään yhdistävää teemaa ei ole. Osa on kevyitä, humoristisia juttuja, kuten Tony Morphetin Litterbug, joka kertoo insinööristä, joka keksii teleportaatiolaitteen ja käyttää sitä jätteenhävitykseen. Tähän verrattuna Theodore Sturgeonin tarina The Man Who Learned Loving, jonka painopiste on filosofinen ja tunteissa, on aivan erilainen tarina. Edgar Pangbornin Longtooth tuo puolestaan mieleen Lovecraftin teokset ja vanhan suosikkini Robert Silverbergin tarina Sundance saa miettimään kokemusta ja hengellistä elämää avaruuden valloittamisen kontekstissa.

Lopputulos on kokoelma, jota on toisaalta hauska ja toisaalta turhauttava lukea, sillä osa tarinoista on todella hyviä ja mieleen ja osa taas eivät lainkaan sellaisia, joita lähtisin itse välttämättä lukemaan. Toisaalta sekään ei ole pahasta, että välillä tulee luettuja juttuja, jotka eivät ole aivan samanlaisia kuin mitä yleensä luen...

Näin monenlaisten tyylien löytyminen samoista kansista on hieman sekavan oloista, koska erot tarinoiden välillä ovat vieläkin räikeämpiä, kun siirtyy yhdenlaisesta kirjoitustavasta heti aivan toisenlaiseen. Ymmärrän hyvin miksi nykyään antologiat keskittyvät enemmän joko yhden kirjoittajan teoksiin tai tietyn teeman mukaisiin novelleihin. Silti, tällaisellakin kirjalla on paikkansa, sillä tuskinpa näitä tarinoita olisi muuten koskaan tullut lukeneeksi.