Tämä dokumentti on osa dokumenttisarjaa, jossa dinosauruksiin liittyvistä teorioista kerrotaan tietokoneanimaation kanssa. Vaikka sarja onkin kieltämättä todella näyttävä ja hyvin tehty sekä erittäin kiinnostava, siinä on muutava häiritseväkin piirre. Ensinnäkin tietenkin se, että se on hyvin populistinen. Tieteen ja tiedon kannalta mahtavat tietokoneanimaatiot eivät ole tarpeellisia. Toisekseen minua harmittaa se, että asiat esitetään ikäänkuin totena, vaikka kyseessä onkin vain teorioita. Loppujen lopuksi emme voi koskaan täysin tietää varmuudella dinosauruksista paljoa muuta kuin sen, että ne olivat olemassa. Kaikki muu on arvauspeliä ja vaikka teoriat olisivat kuinka hyvin puolustettavissa, niitä ei voi lopullisesti todistaa. Niinpä teorioiden esittäminen tietona on mielestäni varsin arveluttavaa.

Tällaiset dokumentit, joissa on paljon teatteria mukana, ovat hyvin tavallisia nykyään ja ovat osa trendiä, jossa tiedosta koetetaan tehdä viihteelliseempää. Itseäni harmittaa paljon se, että niin harvalla ihmisellä riittää aikaa ja intoa puhtaalle tiedolle. Faktakirjat ja dokumentit pitää tehdä viihteellisiksi, jotta ne menisivät kaupaksi, mutta miten käy silloin oikean tiedon? Ja miltä pohjalta näiden teosten sisältämää tietoa arvioidaan silloin, onko dokumentti hyvä, koska sen esittämät tiedot ovat paikkansa pitäviä ja teoriat hyvin puolustettuja vai siksi, että se viihdyttää katsojaa hyvin?

Dokumenttien tekijän Nigel Marvenin sivut

Ajatuksia

Itselläni on suuri tiedonjano, haluan tietää koko ajan uusia asioita. Kirjalistastanikin se näkyy, sillä luen paljon faktakirjallisuutta kaikilta aloilta. Minua harmittaa se, kuinka harvoin tapaan muita ihmisiä, jotka nauttivat uusien asioiden oppimisesta pelkästään sen itsensä vuoksi ja jotka oikeasti haluavat istua lukutuolissa teekupposen ja (muiden mielestä kuivan) faktakirjan kanssa. Tenttikirjat, joita muut inhosivat opintoaikoinaan, ovat juuri niitä teoksia, joita minä luen yhä ihan omaksi ilokseni.

Nykyaikana ei ole enää mahdollista hallita edes kaikkea tietoa omalla alallaan, saati sitten muilla aloilla, mutta oma uteliaisuuteni on saanut minut tutustumaan kaikenlaisiin asioihin. Oma kokemukseni on ollut, että tästä jatkuvasti kasvavasta tiedon määrästä, johon olen tutustunut, ei ole koskaan ollut haittaa; päinvastoin monasti siitä on ollut yllättävää hyötyä. Jokainen uusi asia, jonka opin, saa minut esittämään uusia kysymyksiä ja miettimään asioita eri kannalta. Jokainen uusi tiedonjyvä nostaa esiin uusia kysymyksiä ja kiinnostuksen aiheita, joihin sitten etsin vastauksia. Jo nyt tiedän etten voi koskaan oppia kaikkea sitä mitä haluaisin elämäni aikana. Haaste onkin oppia niin paljon kuin ehdin ja voin.