Nelonen jatkaa kevyiden dokumenttiensa sarjaa, mutta tällä kertaa on käynyt niin, että sokea kana on löytänyt jyvän. :)

Nimestä päätellen tämä dokumentti olisi aivan hyvin voinut sisältää yletöntä rinnoilla mässäämistä, joka olisi ruokkinut ennemmin kuin analysoinut länsimaista rinta-fetissiä. Onneksi näin ei kuitenkaan ole, vaan dokumentissa asiaan suhtaudutaan vakavasti. Dokumentin näkökulma on toisen sen tekijöistä, joka menetti oman äitinsä rintasyövälle nuorena ja jonka oma suhtautuminen rintoihinsa on osaltaan tämän takia ollut aina ongelmallinen. Dokumentin varsinainen tietoanti ei ole hääppöinen, mutta ajattelemisen aihetta siitä irtoaa sitäkin enemmän.

Dokumentista netissä

Ajatuksia

Dokumentti sai minut ajattelemaan pitkästä aikaa suhtautumista omiin rintoihini. Suurimman osan aikaa en kiinnitä niihin sen ihmeemmin huomiota, paitsi jos ne sattuvat olemaan tiellä. Oma varustukseni on tarpeeksi iso, ettei sitä aivan voi unohtaa, mutta ei niin iso, että olisivat koko ajan tiellä kuitenkaan. Itseäni oikeastaan harmittaa se, etten tullut nuorempana kuvanneeksi rintojani, sillä olisi hauska nähdä kuinka paljon ne ovat muuttuneet. Jonkin verran ovat varmasti valahtaneet ja tulevat tekemään sitä jatkossakin, sillä inhoan rintaliivejä. Käytän "pakkopaitaa" liikkeellä ollessani siksi, että muuten rinnat hölskyisivät jatkuvasti, mikä on ärsyttävää ja epämukavaa, mutta kotona ollessani ensimmäinen mitä teen on rintaliivien pois ottaminen. :)

Kaiken kaikkiaan en yleensä ajattele rintoja sen ihmeemmin. Ne ovat mitä ovat. Jos minulta kysyttäisiin mikä ruumiinosani mielestäni on kaunein, rinnat eivät olisi kovinkaan korkealla listallani, vaikka saamani palautteen mukaan ne viehättävät ainakin osaa vastakkaisesta sukupuolesta kyllä. :) Noin muuten ne ovat osa minua siinä missä kaikki muukin. En myöskään sisäistä niitä mitenkään tähdelliseksi osaksi "naiseuttani". Rinnat ovat näkyvä ero miesten ja naisten välillä, mutta naiseuteni tai minuuteni ei ole niistä riippuvainen. Enpä tiedä sitten kuinka paljon tuohon vaikuttaa se, että olen aina kokenut itseni ensisijaisesti ihmisenä ja sukupuoleni on vain toissijainen fyysinen ominaisuus, aivan kuten pituus tai hiusten väri.