Yle Teemalla esitetty tanskalaisdokumentti kertoo kielistä niiden puhujien näkökulmasta kielitieteen sijaan. Toki dokumentissa on myös tiedettä, mutta mieleen jäävin osa siitä oli kuitenkin kielenkäyttäjien kokemukset. Varsinainen aihe dokumentissa on kielien häviäminen, kun uhanalaisten kielten käyttäjät pakotetaan tai he joutuvat oppimaan valtakielen selviytyäkseen ympäröivässä maailmassa.
Kiinnostava dokumentti tuo hyvin esiin sen millaisen ajatusmaailman rikkauden menetämme jokaisen kuolleen kielen myötä, sillä kieli vaikuttaa pakostakin siihen, miten ajattelemme ja jäsennämme maailmaa. Ja toisaalta meitä ympäröivä maailma vaikuttaa siihen, mitä kieleltä tarvitsemme. Täällä pohjoisessa on merkitystä millaista lunta jalan alla on, mutta hiekka on vain hiekkaa. Aavikko lumi on tarujen aihetta, mutta sillä on väliä mistä hiekasta naapuridyyni koostuu.
Näkökulmansa ja ajanpuutteen takia dokumentista jouduttiin kuitenkin jättämään pois yksi minua aina erityisesti kiinnostanut asia eli monikielisyys. Tosiasia kuitenkin on, että suuri osa maailman ihmisistä puhuu useampaa kieltä erilaisissa yhdistelmissä. Osa ovat kaksikielisiä, osa puhuvat äidinkieltä ja opittua kieltä/opittuja kieliä, mutta tästä huolimatta eri kielten osaaminen rikastaa ja muuttaa ajattelumaailmaa yllättävilläkin tavoin. Niin kauan kuin heikommassa asemassa olevaa kieltä suojataan, ei useamman kielen osaaminen ole mielestäni mitenkään huono asia.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.