Tai Cubic, kuten se jostain syystä pohjoismaissa on nimetty, on dystopistinen scifi-elokuva tulevaisuuden yhteisöstä, jossa sota ja murhat ovat pelkkiä muistoja, koska väestö käyttää tunteita turruttavia lääkkeitä. Negatiivisten tunteiden ohessa myös positiiviset - ilo, rakkaus, intohimo - poistuvat, mutta uhraus koetaan sen arvoiseksi. Yhteisön lainvalvonnan eliittiä ovat papit, jotka etsivät ja vangitsevat niitä, jotka syyllistyvät kuolemalla rangaistavaan rikokseen, tunteiden tuntemiseen. John Preston (Christian Bale) on yksi parhaimmista papiston edustajista, kunnes häneltä jää vahingossa yksi lääkeannos väliin ja tunteet ottavat vallan...

Vaikkakaan ei kovinkaan uusi ajatus (lääkeillä kontrolloidusta maailmastahan kerrottiin jo Aldous Huxleyn Uljaassa uudessa maailmassa), Kurt Wimmerin näkökulma asiaan on kiinnostava. Elokuva on mukava sekoitus hiljaisia hetkiä ja actionia. Erityisesti pidin siitä, kuinka kosketuksella kuvattiin tunteita monissa elokuvan kohtauksissa. Bale on hyvä valinta pääosanesittäjäksi, sillä häneltä sujuu hyvin kylmän ja tunteettoman hahmon esittäminen, mutta hän pystyy myös tuomaan näkyviin tunnekuohuja tarpeen mukaan.

Tietoja elokuvasta

Elokuva Wikipediassa

Fanisivut

Ajatuksia

Ajatus tunteitten poistamisesta on minusta varsin pelottava. Itselleni tunteet ja myös fyysinen tunteminen on monin tavoin tärkeää, enkä missään nimessä haluaisi luopua siitä. Jokainen päivä on täynnä isoja ja pieniä nautintoja ja kipuja, ja haluan tuntea niistä jokaisen täysin voimin.