Baby Blues on vallan mainio sarja, sillä todella suuri osa siitä on peräisin todellisuudesta. Sarja alkoi, kun kirjoittaja kaksikkojen omat lapset olivat vielä pieniä ja sitä mukaa, kun he kasvoivat, kasvoivat myös sarjan lapset. Sarja on myös hyvä siinä mielessä, että koska sen pääaiheena on lapsiperheen arki (länsimaisessa yhteiskunnassa...), se kääntyy helposti muille kielille. Lapset ovat lapsia millä kielellä tahansa.

Parhainta Baby Bluesissa on kuitenkin aina ollut sen arkinen huumori. Baby Blues on yksinkertaisesti hauska. Luen sitä monasti kyyneleet silmissä, koska nauran niin kovaa. Kirk&Scott voivat välillä pitää hauskaa hahmojensa kustannuksella, mutta ei koskaan niin, että se olisi liian rankkaa. Useammin hauskuus tulee hahmojen asenteesta perhe-elämän vaikeuksia kohtaan. Ja kaiken alla on herttainen usko siihen, että perhe pitää aina yhtä ja selviää niin mistä tahansa. :)

Sarjan omat sivut, josta löytyy myös päivittäiset stripit.

Ajatuksia

Vaikka toisin voisi luulla, Baby Blues ei saa minulle aikaan vauvakuumetta. Ehkä juuri siksi, että Kirk&Scott etsivät perhe-elämästä huumoria, mutta eivät sen enempää kaunistele kuin vääristäkään sen todellisuuksia. Hahmojen (ja kirjoittajien) asenne on enemmänkin se, että kaikessa elämässä on oma huumorinsa ja elämä on huomattavasti hauskempaa, jos tämän huomaa. Joka tapauksessa, sarjasta käy ainakin minun silmääni selvästi ilmi, että perheen perustaminen on vakava asia, johon ei koskaan voi olla täysin valmistautunut, mutta johon ei liioin kannata ryhtyä kevyin perustein.