Hiljattain lehtihyllyyn on tupsahtanut Mangamaani-niminen julkaisu, joka kerää kokoon Egmontin ja Stabilon viimevuotisen mangapiirroskilpailun voittaneet sekä kunniamaininnan saaneet tarinat. :) Yhteensä lehdessä on 11 tarinaa eri kirjoittajilta ja koska kilpailun säännöissä ei huomattu määritellä lukusuuntaa, osa lehdestä on oikealta vasemmalle luettava ja osa vasemmalta oikealle. Lehti kokonaisuutena on ihan ok, joskin lehden keskellä ilman sen enempää varoitusta tai merkkiä tungetut mainokset hämäsivät ja ärsyttivät hitusen. Lukukokemuksella vaikuttaisi myös siltä, että kilpailun voittaneen Elli Puukankaan tarinan sivut ovat menneet sekaisin, joka ei kyllä annan Egmontista kovinkaan hyvää kuvaa...

Sitten itse tarinoista! Aivan kaikkia en jaksa käydä läpi (ainakaan tähän hätään...), mutta kolme päävoittajaa sekä yksi oma suosikkini saavat kuitenkin muutaman sanasen. :)

Elli Puukangas: Kettu ja korppi

Sangatsu Mangan Vartijat-sarjaa piirtävän (siitä lisää täällä...) Elli Puukankaan tarina pohjaa vanhaan satuun ketusta, joka petkuttaa korpilta leipäpalan. Elli on lisännyt perinteiseen tarinaan oman shonen ai-kierteensä, mikä tekeekin vanhasta aivan uutta. ;) Korpin ja ketun hahmosuunnittelu on kiinnostava ja haasteellisen näköinen. Piirrosjälki on erittäin hyvää (parempaa kuin Vartijoissa, tosin sarjan pituus ja aikataulu ovat varmasti isoja vaikuttimia tässä suhteessa...) ja pakko vain on todeta, että Ellilla on ainakin anatomia ja ilmeet erittäin hyvin hallussa. Eivätkä metsätaustatkaan hassumpia ole. Tarinan hauska loppu kruunaan selkeästi voittonsa ansainneen teoksen.

Anniina Salminen: Viimeinen

Itse kuvaisin Salmisen teosta kuvarunoksi. Kauniisti piirretty ja nykypäivänä aina yhtä tärkeän viestin omaava tarina toimii erinomaisesti ilman sanoja. Myös Salmisella on anatomia ja ruumiinkieli erittäin hyvin hallussaan ja kaiken kaikkiaan lopputyö toi minulle ensimmäisenä mieleen Disney:n Fantasia 2000 -elokuvan Stravinskyn Tulilintu-teokseen tehdyn osion.

Charlotta Tiuri: Lintu

Tunnelmallinen Lintu ei varsinaisesti sisällä tarinaa, vaan keskittyy tarinan keskushahmon sisäiseen maailmaan. Aihe ei ole kaikkein omaperäisin, mutta hyvin toteutettu kuitenkin. Tiurin piirrostaidot eivät ole aivan Salmisen tai Puukankaan tasolla, mutta on jälki varsin hyvää siitä huolimatta.

Annika Miettinen: Rauhassa

Vakavaa ja tärkeää aihetta koskettavasti käsittelevä tarina on piirretty selkeästi omaperäisellä tyylillä ja henkilökohtaisesti olisin sitä mieltä, että se olisi ansainnut enemmän kuin viidennen sijan kilpailussa. Miettisen kynänjälki on yhtenäistä ja miellyttää omaa silmääni, vaikka anatomia onkin ajoittain hitusen hakusessa. Raskas aihe on käsitelty mielestäni hyvin ja tarina on monellakin tavalla osuva.

Lisäkommentteja Kvaakilla

Egmont Kustannus