Death Noten lukeminen ja siten myös bloggaaminen jäi 8. osan kohdalla kahdestakin syystä. Ensinnäkin monimutkaista juonta on melko vaikea seurata lyhyissä pätkissä, joten päätin odottaa, kunnes sarja on valmis ja lukea sen sitten loppuun. Toinen syy on se, että 7.osan tapahtumien jälkeen allekirjoittaneelta lopahti kiinnostus sarjaan melko totaalisesti. :/

Kun ensimmäinen L kuolee ja Light saa muistonsa takaisin, muuttuen jälleen Kiraksi, sarjaan ei jää enää ketään todella kiinnostavaa hahmoa. L:n seuraajat Near ja Mello eivät yllä L:n kiinnostavuuteen. Lisäksi sarjan viimeisissä osissa kiiruhdetaan sellaista vauhtia kohti monimutkaisen juonivyyhdin ratkaisua, että ihmissuhteiden tutkiminen jää vähemmälle. Eipä silti, että Lightin ja Nearin tai Mellon välille edes ehtisi sen ihmeempää suhdetta kehittyä. Tarina muuttuu sikäli yksiulotteisemmaksi, että siinä panostetaan lähinnä Lightin ja Nearin pelaamaan shakkipeliin ja kaikki muu jää pahasti sivummalle.

Valitettavasti shakki voi olla monista hieno ja kiinnostava juttu, mutta ei erityisesti viehätä minua. Kun sarjassa ei sen kummemmin edes pysähdytä analysoimaan miten Kira on maailmaan vaikuttanut edes sen jälkeen, kun ajassa hypätään reippaasi eteenpäin, niin lopputulos on oikeastaan melko klaustrofobinen. Sinällään juonen käänteet ja tarinan kerronta pysyvät aivan yhtä mainiolla tasolla kuin sarjan alussakin, mutta valitettavasti huomio kiinnittyy juuri sellaisiin asioihin, jotka eivät vain nappaa ainakaan minulla.

Kokonaisuutena Death Note jää siis hieman pettymykseksi, sillä kiinnostava alku ja erinoimainen keskiosa saavat sitten (minusta...) varsin tylsän lopun. Mutta ainakaan sarja ei kuole hivutuskuolemaa, kuten moni muu, vaan viedään kunnialla loppuun asti, oli se loppu millainen tahansa.