Aina välillä sitä lukee/katsoo jotain ja jälkeenpäin sitä kysyy itseltään "mitä minä juuri...?!?". I Luv Halloween on juuri sitä sarjaa. Kovakantinen, hienossa väreissä laadukkaalle kiiltopaperille painettu opus kerää koko sarjan kansiensa väliin ja vaikuttaa ensin ihan viattomalta. Hienosti piirretty halloween-tarina, mikäs siinä?
No eipä muuta kuin lukemaan. Tarina alkaa, kun Finch, kaveriporukkansa johtaja, valmistautuu trick or treat -kierrokselleen. Vielä ei mitään erityisen epäilyttävää. Mutta kun Finch laskeutuu portaita alas huoneestaan, näemme hänen pikkusiskonsa pukeutuneena hammaskeijuksi (voikusöpö!)... varastamassa hampaita parin vanhemmilta, joiden kuihtuneet ruumiit ovat lysähtäneet pöydän ääreen. Jep, kyse on siis hieman erilaisesta halloween-tarinasta ja tämä on vasta alkua.
Jotenkin kirja vetää kauheuksissaan mukanaan, vaikka lukijalle ei koskaan selviä miten Finchin halloween-porukka palaa aina uudelleen uusien kauheuksien keskelle tekemään trick or treat -kierrostaan, vaikka edellisen tarinan lopussa/edellisenä vuonna erinäinen määrä heistä oli jo siirtynyt rajan toiselle puolen. Välillä jää miettimään mitä Giffenin päässä on mahtanut liikkua tarinaa kirjoittaessaan ja miten Romanin on onnistunut tehdä jostain, jonka pitäisi olla kammottavaa, yhtä aikaa näin kaunista. Alunperin mustavalkoisena julkaistu sarja toimii erinomaisesti myös väreissä.
Iso osa viehätystä on toki tarinan kauhunomaisessa raakuudessa, joka viehättää yhtä paljon kuin karkoittaakin, mutta raakuus ei ole täysin mieletöntä ja varsinkin porukan johtajan Finchin toimissa on oma kieroutunut logiikkansa, jota on kiinnostavaa seurata.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.