Aina silloin tällöin on kiva asettua lukemaan ihan perinteistä elämänkertaa. Oli kyseessä sitten kuka tahansa, yhden ihmisen elämä voi valottaa erittäin kiinnostavalla tavalla niitä aikakausia, joiden aikana hän on elänyt. Kun kyseessä on yhtä merkittävä ja vaikutusvaltainen yksilö kuin J. Edgar Hoover, joka ei ainoastaan elänyt, vaan auttoi luomaan kyseisiä aikakausia, anti on vielä suurempi.
Lähdin lukemaan tätä teosta melko tietämättömänä. Toki nimi J. Edgar Hoover oli tuttu ja luonnollisesti olen kuullut Yhdysvaltain Federal Bureau of Investigation -virastosta, jonka hän loi. Sen enempää en kuitenkaan tiennyt ja FBI:kin on lähinnä tuttu tv- ja elokuvamaailmojen melkein myyttisenä mammuttina kuin todellisena, toimivana virastona. Fiktiivinen FBI on helposti joko hyvis tai pahis, joko kapuloita rattaisiin heittelevä ulkopuolinen tai rikoksia ratkaiseva oikeuden puolustaja. En ollut aikaisemmin oikeastaan tullut edes miettineeksi missä todellisuus ja tämä fiktio mahtaisivat oikeasti kohdata.
Summersin teos ei varsinaisesti kerro FBI:sta, mutta Hoover ehti olla viraston johtaja ja yksinvaltias melkein 40 vuotta, joten hänen ja viraston historia ovat melko tiukasti sidoksissa toisiinsa. Hooverilla on yhdysvaltalaisessa kulttuurissa yhä melkein myyttinen asema, joten omalla tavallaan on hyvä, että Summers itse on irlantilainen ja siten ulkopuolinen. Hän paneutuu aiheeseensa tutkivan journalistin itsepäisyydellä ja pyrkimyksellä objektiivisuuteen, eikä peittele tai puolustele löydöksiään. Toisaalta, täydellinen objektiivisuus on mahdotonta, joten pitää aina pitää mielessä, että se mitä ei sanota voi olla aivan yhtä tärkeää kuin mitä sanotaan. Teos ei peittele Hooverin huonoja puolia, mutta välillä tuli hieman sellainen olo, että nyt ollaan jo liikaakin kritiikin puolella, kun tuntui silti, että miehestä ole mitään hyvää sanottavaa.
No, voin aina lukea positiivisemman elämänkerran tämän kriittisemmän teoksen vastapainoksi, jolloin kokonaiskuva on toivottavasti täydellisempi. Tosiasia toki on, että mikään elämänkerta ei tule antamaan todellista kuvaa jo edesmenneestä henkilöstä, mutta se ei tarkoita, etteikö niistä voisi oppia jotain kuitenkin.
Summersin kirjoitustapa on helppolukuista ja tekee aiheesta, joka olisi voinut olla kuivakin, kiinnostavan lukea. Kaiken kaikkiaan teos valaisi uudella tavallaan minulle aikaisemmin tuntematonta hahmoa ja toi uuden osan ja näkökannan jo tuttuun historiaan. Hänen teoksiaan voisin lukea vastakin, jos ne sattuvat vastaan tulemaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.