Noloa myöntää näin vanhana animeharrastajana, mutta Studio Ghibli -sivistyksessäni on tähän asti ollut peräti näin vanha aukko, että tämä on ensimmäinen kerta, kun katson Pom Pokon. Kymmenen vuotta vanha elokuva on Ghiblin lapsenomaisempaa tuotantoa ja leikkisä tarina kertoo joukosta tanukeja eli supikoiria, jotka japanilaisessa mytologiassa ovat muotoaan muuttavia ja ilkikurisia otuksia. Ihmisten kaataessa metsiä tanukeiden asuinalue käy yhä vain ahtaammaksi ja ahtaammaksi, joten he päättävät ryhtyä taistelemaan vastaan. Elokuva kertookin heidän yrityksistään peitota sivilisaation marssi.
Elokuvassa on paljon samaa viestiä kuin elokuvissa Mononoke Hime tai Kaze no tani no Nausicaa, mutta kätkettynä tällä kertaa nuoremmille tarkoitettuun tarinaan, jossa leikitellään ja hauskuutellaan aivan eri tavalla kuin näissä dramaattisemmissa seikkailuelokuvissa. Komedia ei ole koskaan ollut lempi-genreni, joten osaltaan siksi Pom Poko ei jää suosikkilistalleni, mutta sitä ei käy kieltäminen, etteikö se olisi teknisesti juuri niin hieno suoritus kuin mitä Studio Ghibliltä voi odottaa. Niin kauniisti liikkuva ja hienoja yksityiskohtia sisältävä animaatio kuin erinomaiset äänisuoritukset ja kaunis musiikkikin muodostavat todella taidolla tehdyn paketin, joka vain valitettavasti kertoo tarinan, josta itse en jaksa kiinnostua. :p
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.