Ensimmäinen Hollow Man -elokuva oli kiinnostava tutkimus siitä, miten voima vaikuttaa mieleen. Toinen leffa jääkin sitten melko pliisuksi toimintaseikkailuksi. Elokuvassa Yhdysvaltain armeija on palannut näkymättömyystutkimuksen pariin ja vaikka he eivät osaakaan palauttaa näkyvyyttä ja lisäksi näkymättömyys johtaa kivuliaaseen kuolemaan, ase on otettu käyttöön. Nyt Christian Slaterin esittämä näkymätön salamurhaaja onkin (yllättäen) ottanut ohjat omiin käsiinsä ja kun hän lähtee parannuskeinon tuntevan tiedenaisen perään, kuvioihin sekaantuu myös Peter Faccinellin esittämä poliisietsivä...

Kakkososan budjetti ei ole kuin murto-osa ensimmäisen elokuvan vastaavasta, mikä näkyy kun erikoistehosteita vertaa keskenään. Juonessa puolestaan keskitytään perinteiseen kaksintaisteluun tutkimatta sen ihmeemmin näkymättömyyden vaikutusta tai erityispiirteitä. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että elokuvan tekijät ovat tehneet parhaansa sillä mikä käsillä oli, mutta kun tarina on ja budjetti pieni, lopputulos on keskinkertainen. Slaterin ottaminen mukaan näkymättömäksi mieheksi oli tosin (laskelmoitu ja) hyvä veto, sillä hänellä on hyvin tunnistettava ääni ja puhetapa, joka toimii hyvin tällaisessa yhteydessä.

IMDb:ssä

Wikipediassa