.hack-maailma on varsin laaja kokonaisuus, joka sisältää pelejä, animea ja mangaa. Ensimmäinen oma tutustumiseni .hack-universumiin oli anime .hack//Sign.Siihen verrattuna .hack Taru iltahämärän rannerenkaasta on kevyttä luettavaa.

.hack-maailma kiertää virtuaalitodellisuudessa pelattavan mmorpg:n The Worldin ympärillä. Taru iltahämärän rannerenkaasta alkaa kun kaksossisarukset Lena ja Shuugo voittavat arvonnassa oikeuden käyttää pelimaailmassa legendaaristen .hackersien (peleistä tutut Kite ja Black Rose) hahmoja pelatessaan. Vaikka Shuugo ei ensin ajatuksesta juuri lämpene, niin pian hänkin on seikkailujen lumossa.

Tällä kertaa ei olla pelastamassa (peli)maailmaa tai kenenkään henkeä, vaan tarina keskittyy kepeän huumorin ja leikkimielisen seikkailun ympärille. Idumin kevyt linja ja Hamazakin notkeat letkautukset vievät tarinaa sutjakasti eteenpäin, vaikka kantavaa juonta ei juuri olekaan. Lopputulos on keveää luettavaa nuoremmalle väelle, ihan hauska sivulisäys .hack-faneille, muttei erityisen edustava esittely itse ,hack-maailmaan.

Viralliset sivut

.hack Wikipediassa

Ajatuksia

Virtuaalimaailmat sinällään ovat varsin kiinnostava ajatus, jolla moni on leikitellyt. Itse suhtautuisin niihin varauksella, sillä jos pelien ja internetin maailma on monelle jo nyt kiinnostavampi tai mieluisampi paikka kuin todellisuus, niin miten mahtaisi käydä virtuaalitodellisuudessa? Olisiko se liian samanlaista kuin oikea maailma vai olisiko siellä mahdollista olla juuri sitä mitä haluat, paeta oikeaa todellisuutta?

Tietyssä mielessä elämme jo virtuaalitodellisuudessa, sillä tosi asiahan on, että aivot eivät ole olenkaan suorassa kosketuksessa maailman kanssa. Kaikki minkä tiedämme maailmasta, tulee meille aistiemme kautta ja kootaan uudelleen havainnoiksi aivoissa. Mistä siis tiedämme, että maailma on oikeasti sitä mitä luulemme sen olevan? Ei ole mitään keinoa tietää, etteikö maailma näyttäisi toisen silmien kautta aivan erilaiselta. Se, että pystymme kuvaamaan maailmaa toisillemme, kertoo, että maailma on oikeasti olemassa ja havaitsemamme asiat ovat todellisia. Mutta se, että olemme yhtä mieltä siitä, että tuoli on tuoli ja että punainen on punainen, ei tarkoita sitä, että havainnoillistamme asiat ollenkaan samalla tavalla. Ainoastaan sitä, että olemme samaa mieltä siitä mikä on havaintojemme fyysinen lähtökohta.

Loppujen lopuksi olemme kukin oman maailmamme keskipiste, koska elämme koko elämämme oman kallomme vankeina. Mikä on varsin pelottava ja yksinäinen ajatus...