En loppujen lopuksi ehtinyt katsomaan tätä tuotantoa teatterissa, mikä on harmi, sillä se toimisi varmasti paremmin isolla kankaalla ja kunnon äänentoistolla. Käytännössä Through the Never on elokuvan mittainen musavideo, mikä ei sinällään ole mitenkään paha asia. Kotioloissa jäi vain kaipaamaan enemmän tarinaa ja vähemmän konserttitaltiointia. Teatterissa fiilis olisi ollut enemmän kuin itse olisi mukana konserttiyleisön seassa, joten elokuvan mainostetun tarinan vähäisyys ei olisi haitannut niin paljoa.
Konserttiosuuksien ongelma on oikeastaan siinä, että sekaan leikattu tarina nuoresta roudarista, joka lähetetään noutamaan bändille jotain konsertin alkaessa ja joka päätyy yhä mielikuvitusmaisempaan kaupunkisotaan matkan edetessä, on hyvä ja siksi minua häiritsi aina, kun siitä leikattiin pois. Toki Metallican konsertti ja musiikki on hienoa katsottavaa ja kuunneltavaa, mutta mieluummin olisin kuunnellut sitä tarinan taustalla ja osana kuin konserttitaltiointina.
Olisin siis halunnut nähdä jotain Nightwishin Imaginaerumin kaltaista. Through the Neverin tarina on Imaginaerumia parempi (mielestäni ainakin) ja vaikka se toimii hyvin nytkin, olisin halunnut nähdä enemmän ja kokonaisempana ja yhtenäisempänä teoksena.
Tuplalevyllä oli mukana itse teoksen lisäksi myös melkoinen määrä lisämateriaaleja, jotka tietenkin olivat minulle mieleen. Pakettina siis ihan hyvä, varsinkin kun sen katsoi sopivassa mielentilassa, jolloin musiikkiin uppaminen ja sanattoman tarinan seuraaminen sopi fiilikseen. :)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.