Viimeinen osa Prelude to Dune -sarjassa kerää yhteen ensimmäisessä ja toisessa osassa luodut juonet yhteen kasaan. Aivan kuten aikaisemmissakin Herbert nuoremman ja Andersonin kirjoittamissa Dune-teoksissa, lopputulos on hieman liian siloiteltu ja kätevä, kun kaikki kaatuu yhteen kasaan juuri sopivasti. Tällä kertaa mukana on kuitenkin jo Herbert vanhemman luomia hahmoja, joiden läsnä olo piti mielenkiintoa yllä, minkä lisäksi he ovat hahmoina monitahoisempia kuin kaksikon omat luomukset.

Trilogian loppuosana kirja toimii, more or less, mutta ajoitukset ovat vain liian kohdallaan tuntuakseen oikeilta. Kaikki ovat juuri oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan ja tekemässä juuri oikeaa juttua. Lisäksi juonia ja hahmoja vilisee siinä määrin, että kaiken pitäminen selvillä käy vähän vaikeaksi. Kun niin kertakäyttöisille statisteille kuin tärkeillekin hahmoille tunnutaan antavan sama paino, lopputulos on kovin tasapaksua ja persoonatonta.

Kaiken kaikkiaan nämä nuoremman sukupolven teokset ovat luettavia, mutta eivät erityisen inspiroivia, toisin kuin Herbert vanhemman kirjoittamat. Siksi innostus alkaa nousta, kun pian pääsen lukemaan oikeita klassikoita. Pari kirjaa on toki vielä jäljellä ennen sitä - ja koska pidän kiinni siitä, että luen tarinan kronologisesti, tulen lukemaan paria niistä osissa - mutta toisaalta nyt kerrotaan jo nimenomaan Paul Atreidesin tarinaa, joten enköhän jaksa lukea, kun kyse on sentään aivan ylivoimaisesti suosikkihahmostani koko sarjassa. ;)