Ruddickin teos analysoi tiettyä kirjallisuuden alalajia, jonka hän itse luokittelee tieteiskirjallisuuden alalajiksi: esihistoriallista aikaa käsittelevää fiktiota. Kyseessä on varsin nuori genre, sillä ennen kuin Darwin loi kehitysteoriansa ei esihistoriallista aikaa ollut tarve tutkia sen enempää tieteellisesti kuin fiktionkaan kautta. Evoluution ja antropologian tuotua esille esihistoriallisen menneisyytemme, myös kirjailijat pian alkoivat kysyä tuota scifin perimmäisintä kysymystä: "entä jos...". Osa kyseisestä kirjallisuudesta pyrki sotimaan evoluutioteoriaa vastaan, osa sen puolesta. Osa halusi käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa (sen hetkisen) nyky-yhteiskunnan peilikuvana, osa todellakin vain yritti kuvitella millaista elämä silloin ennen olisi voinut olla. Ruddick käy läpi ja analysoi tämän kaiken runsain kirjallisuusviittein ja esimerkein.
En nyt lähde tarkemmin analysoimaan teosta (kun sellaisia analyyseja löytyy vielä alta peräti kaksin kappalein). Sen sijaan ajattelin mainita joitakin asioita, jotka minulle jäivät teoksesta käsiin. Ensinnäkin melkoinen kasa lisää teosten nimiä ja kirjailijoita lukulistalle. 
Ruddick kirjoittaa todellakin laajalta pohjalta aineistonsa suhteen ja mainitsee monen monta teosta, jotka todella kutsuvat ainakin allekirjoittanutta bibliofiiliä. Valitettavasti moni varsinkin vanhemmista teoksista voipi olla melkoisen kiven alla mitä löytämiseen tulee.. Mahtui sekaan tosin useita teoksia, jotka olen itse jo lukenutkin.
Tämä olikin sitten se toinen juttu, joka kirjasta erityisesti jäi mieleen. Ruddickin syvempi analyysi toi monasti esiin jo tutuista teoksista puolia, joita en ollut itse varsinaisesti tullut ajatelleeksikaan. Toisaalta oli ihan hauskaa huomata paikoitellen, että olin lukenut rivien välistä aivan samoja asioita kuin Ruddickin. Ja aina välillä sitä jäi miettimään asiaa myös toiselta kantilta, kun itse olinkin lukenut teosta eri tavalla kuin Ruddick. Tämä juuri onkin kirjallisuustieteellisten analyysien hauskimpia puolia: jokainen lukija lukee jokaisen teoksen kuitenkin omalla tavallaan, joten samasta tekstistä voidaan tehdä jopa täysin päinvastaisia tulkintoja.
Ruddickilla itsellään ei ollut teoksessaan sen suurempaa agendaa, vaan hän keskittyi esittelemään kirjallisuuden lajia, joka selkeästi on hänelle sydäntä lähellä ja jonka hän tunsi jääneen liian vähälle huomiolle. Tämä itse asiassa oli minulle yllätys, kun oma lukukokemukseni ja tietämykseni lähipiirini lukemisista käsittää melkoisen määrän ainakin tunnetumpia teoksia tästä genrestä, joten ajatus, että se olisi jotenkin jäänyt huomiotta tuntui oudolta. Silti, pitää muistaa, että monelle mainstream-lukijalle minulle itsestään selvät scifin ja fantasian klassikotkin ovat tuntemattomuuksia...
Joka tapauksessa The fire in the Stone oli erittäin kiinnostava ja antoisa lukukokemus, joka avasi varsinkin genren historiaa aivan uudella tavalla. Voin lämpimästi suositella kenelle tahansa kirjallisuustieteistä ja/tai genrestä kiinnostuneelle.
Nicholas Ruddic @ University of Regina
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.