Minua itseasiassa petkutettiin tämän kirjan kohdalla: kirjalla oli leffakannet ja englanninkielinen nimi, joten huomasin vasta kotona, että se oli ruotsiksi. :) Mutta kun kyseessä on erään tunnetuimman petkuttajan omaelämänkerta, niin tämä taisi vain kuulua osaksi lukuelämystä. :D

Mitä kirjaan itseensä tulee, se oli hauskaa, joskin kevyttä, luettavaa. En mene sanomaan siitä kuinka paljon totta ja kuinka paljon tarua kirjan tarinoissa on, mutta mielellään sitä kuitenkin luki. Heti alusta oli selvä, että leffaa tehtäessä oli otettu useampiakin taiteellisia vapauksia, alkaen siitä, että leffan Frank on ainut lapsi ja oikealla Frankilla on useampia sisaruksia. Perustarina on kuitenkin sama: teini-ikäinen Frank onnistuu petkuttamaan puolta amerikkaa ja saa melkein koko maailman peräänsä ennen kuin viimein jää kiinni.

Kirja on itseasiassa hauska ainoastaan niin kauan, kun ei jää ajattelemaan sitä, että se on oikeasti totta. Sen jälkeen joutuu ristiriitaiseen tilanteeseen. Frank Abagnale on juuri sen sortin lurjus, että sitä on tahtomattaankin hänen puolellaan. Silti tosiasia on, että hän on rikollinen. Se, että hän myöhemmällä iällä on tehnyt miljoonaomaisuuden rehellisesti jakamalla niitä tietoja ja taitoja, joita hän on huijarina oppinut, varmistaakseen, että kukaan muu ei pääse huijaamaan ketään samalla tavoin, ei oikeastaan tee oikeaksi kaikkea sitä, mitä hän teki nuorukaisena. Silti lukiessa tahtoo olla koko ajan hänen puolellaan, vaikka tietääkin, ettei saisi.

Oikean Frank Abagnalen yrityksen sivut

Ajatuksia

Frank itse painottaa kirjassa sitä, että hän ei oikeastaan koskaan tuntenut itseään rikolliseksi, vaikka tiesi kyllä, että rikkoi lakia. Se onkin kirjassa pohjimmaisena: kysymys siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Frank itse tosin ei kysymystä liiemmin pohdi, eikä se hänelle sovikaan: hän on veijari, ei filosofi. Se saa kuitenkin minut miettimään asiaa. Mikä on oikein ja mikä väärin? Kaikki meistä tekevät ajoittain asioita, jotka tiedämme vääriksi. Valehtelemme, varastamme toimistotarvikkeita tai käytämme työaikaa väärin, ajamme pummilla ratikassa tai metrossa... Opportunity makes the thief, kuten englanniksi on tapana sanoa. Miksi näin? Ja miksi kuitenkin suurimman osan aikaa teemme oikein?

Asiaa voi tarkistella hyvin monelta kantilta, filosofisesti, uskonnollisesti, sosiologisesti, biologisesti... Loppujen lopuksi kuitenkaan mikään vastaus ei ole täydellinen ja jokaisen on kuitenkin tehtävä ne jokapäiväiset päätökset itse. Monasti meillä ei edes ole liiemmin aikaa ajatella asiaa ja jäämme vasta jälkikäteen miettimään miksi teimme näin eikä noin. Ja sama tilanne seuraavana päivänä voi johtaa ihan eri käytökseen, koska olemme erilaisella tuulella tai jotain. Ei ole helppoa olla ihminen.