Ms Mandu on yhtä kuin suomenruotsalaiset Nina von Rüdiger ja Johanna Koljonen. von Rüdigerin kuvitusta onkin jo aikaisemmin päästy näkemään albumissa Vesi oli mustaa, jonka hän teki yhdessä Infamyn kanssa. Kulmikkaan persoonallinen tyyli sopii hyvin särmikkäämmille hahmoille, mutta tarinan tavikset vain kärsivät siitä. Henkilökohtaisesti en ole juuri tämän tyylin ystävä, mutta jälki on tasaista ja toimivaa siitä huolimatta.

Itse tarina sekoittaa suomalaista kansanperinnettä ruotsalaisella yläasteella, kun näkki Nix ottaa japanilaisen vaihto-oppilaan Masaton paikan. Nixin vanhentuneesta ajatusmaailmasta meinaa aiheutua ongelmia varsinkin musiikintunnilla, mutta aiheesta ei ole otettu läheskään kaikkea herkkua irti. Sen sijaan tarina kiertää tavallisen teinidraaman ympärillä. Vauhdikkaan lähdön sijaan olisi ollut paljon hauskempaa nähdä enemmän juuri sitä, kuinka Nix koettaa ymmärtää nykymaailman meinikiä.

Mangassa vanhojen tarujen sekoittaminen nykypäivään on perinteinen tapa saada tarinan alku aikaiseksi, mutta on hitusen masentavaa, että samaa taktiikkaa käytetään molemmissa uusissa suomimangoissa. Halkaman Vartijat kun lähtee liikkeelle aivan samasta ajatuksesta. Kuten Mangamaanista pystyy tarkistamaan, muitakin tarinan aiheita löytyisi kyllä, kun vain istuisi ajattelemaan.

Lopputulos on siis jonninverran pettymys, mutta ihan luettava kuitenkin. Ostelen varmasti jatko-osat ihan sillä periaatteella, että pitäähän sitä kotimaista sarjakuvaakin tukea. :)

Otavan sivut

Viralliset sivut