Onhan se kiva nähdä enemmän ja enemmän scifi/fantasia-elokuvia teattereissa jne, mutta valitettavasti siihenkin sekaan mahtuu parempaa ja huonompaa. Tämä teineille suunnattu, romaaniin perustuva leffa ei muuta tee kuin kierrätä vanhoja tarina-aiheita: toisella planeetalla ollaan jouduttu hyökkäyksen kohteeksi, joten kourallinen lapsia, joiden on tarkoitus kasvaa kotiplaneettansa suojelijoiksi, lähetetään Maahan turvaan. Ja sitten pahat avaruusoliot saapuvat Maahan jahtaamaan hyviä avaruusolioita ja no, voihan Maankin siinä samalla sitten valloittaa.

Logiikan kannalta ensimmäinen kompastuskivi on se, että mitkään ihmevoimat eivät mahdollista sitä, että kourallinen yksilöitä voisi pysäyttää hyökkäävän armeijan. Se, että muksuilla ei ole nimiä, vaan ainoastaan numerot ja kasa salanimiä, herättää epäilyksiä siitä, millainen heidän kotiplaneettansa yhteiskunta oikeastaan on ollut... Ja kun leffa noin muuten on sitten tappelua pahoja avaruusolentoja vastaan sekoitettuna teiniromanssiin ja koko homma jää lopussa täysin auki (kun tarina pohjaa romaanisarjaan, jota on ilmiselvästi tarkoitus jatkaa niin kauan kuin ne myyvät), niin koko homma on melko lailla tyhjää täys. Hienon näköistä kyllä ja seassa on pari tuttua näyttelijää, joista pidän (Timothy Oliphant ja Kevin Durand), mutta muuten leffasta ei saa mitään irti.

Kaikkein eniten minua jäi ärsyttämään se, että Number Four, leffan päähenkilö-alien, oli melko normaali teinipoika, mitä nyt sattuu olemaan avaruudesta. Elokuvassa ollut toinen, naispuolinen avaruusolio, Number Six, oli sitten ilmeisesti käynyt läpi pelkkää taistelukoulutusta koko ikänsä ja oli kylmä, looginen, tyly, tunteeton, sulkeutunut... Eli kaikkia niitä asioita, joita ilmeisesti tytön/naisen pitää olla, jotta hän voi myös olla hyvä taistelija ja niin edelleen. Oikeasti! Hahmo oli kävelevä klisee nahka-asusteista moottoripyörään!

IMDb:ssä

Wikipediassa

Viralliset sivut