Hiroki Endon Tanpenshu tutkii ihmismielen synkempiä puoli aivan tavallisissa ihmisissä, jotka elävät aivan tavallisia elämiä. Kirjan kolme itsenäistä tarinaa keskittyvät kukin eri asioihin. Ensimmäinen tarina, The Crows, the Girl and the Yakuza, kertoo rikollispomosta, joka haavoittuu valtataistelussa ja jonka pelastajaksi ilmestyy koditon tyttö, joka pitää huolta parvesta variksia hylätyssä talossa. Kyseinen tyttö on tarinan ja koko kirjankin selkojärkisimpiä hahmoja ja auttaa rikollispomoa ymmärtämään itseään ja elämäänsä paremmin. Toisessa tarinassa päällisin puolin normaali, ujo koulutyttö osoittautuu pahasti rikkonaiseksi ihmiseksi, joka ei enää kestä elämän hänelle asettamia taakkoja. Ja kolmas tarina kertoo teatteriryhmästä, jonka ohjaaja käyttää näytelmiään oman rikkinäisen elämänsä tutkimiseen samalla, kun hän ja ryhmän valosuunnittelija toistavat menneisyytensä tapahtumia suhteessa, joka on yhtä aikaa molemmin puolisesti julma ja yllättävänkin lämmin.

Endon piirrosjälki on uskomattoman kaunista ja varsinkin hänen ihmishahmonsa erinomaisia, mutta tämä meinaa jäädä melkein huomaamatta tarinoiden juonellisen yksinkertaisuuden ja psykologisen monimutkaisuuden viedessä kaiken huomion. Toisaalta taidokas piirrosjälki tarkoittaa sitä, että lukijan on helppo keskittyä itse tarinaan, koska kuvitus ei missään välissä ole tarinan kerronnan tiellä.

Kyseessä on draamaa parhaimmillaan, joten luonnollisesti tarinoissa ei varsinaisesti tapahdu paljoakaan. Suurimman osan aikaa ihmiset elävät tavallista elämäänsä ja keskustelevat ystäviensä kanssa, vaikka pinnan alla kuohuu ja kuplii. Kyseessä on tarinoita, joita lyhykäisyydestään huolimatta voi lukea uudelleen ja uudelleen, koska jokainen lukukerta paljastaa jotain uutta, näkökulman, joka viimeksi jäi huomaamatta, vivahteen, jonka oma mielentila tuo tarinaan mukaan.

Wikipediassa