Lukulistalla seuraavana olikin sitten paluu Harry Potterin maailmaan, tällä kertaa naapurimaan kielellä. Törnqvistin selkeästi lyhyempi kirja tulikin luettua varsin nopeaan, kun pystyin Rowlingin elämänkerran lukeneena hyppimään suuriman osan hänen taustaansa liittyvistä tiedoista pikalukuna yli.

Eniten kirjassa kiinnosti pohjoismaalainen näkökulma, joka on kuitenkin hieman eri kuin englanninkielisessä maailmassa. Mitään erityisen odottamatonta kansien välistä ei kuitenkaan löytynyt. Kirjoittaja ihmettelee lukuintoa ja pottermaniaa, päivittelee niitä tahoja ympäri maailmaa, jotka pitävät lasten ja nuorten fantasiaromaania paholaisen temppuna, ja kerää eri mielipiteitä niin maailmalta kuin oman maansa sisältä.

Kirja on siis ihan toimiva pikaopas Harry Potter -ilmiöön, jos haluaa siitä ruotsiksi lukea. Lisäksi luku, joka käsittää lukusuosituksia Potterista innostuneille, ei ole lainkaan hassumpi. Mitään syvällisempää analyysiä kirja ei tarjoa ja koska teos on julkaistu Potter-sarjan ollessa vielä kesken, kokonaisuutta se ei pysty käsittelemään. Itse asiassa kirja on varsin köyhä mitä tulee kirjoittajan omiin mielipiteisiin ja keskittyy keräämään yhteen kaikkien muiden sanomaa.

Yksi asia tosin veti omalla kohdalla vastakarvaan ja pahasti. Törnqvist toistaa mantramaisesti sitä kuinka Harry Potter on samanlainen kuin Tolkienin Taru sormusten herrasta. Tämä on vertaus, joka on aina vetänyt allekirjoittaneen suuta mutruun, sillä kuka tahansa kirjasarjat lukenut tai edes elokuvat nähnyt voi todeta, että ainoat yhdistävät tekijät ovat sarjojen suosio ja se, että molemmat ovat fantasiaa.

Harry Potter (HP) tapahtuu (ainakin osittain) meidän tuntemassamme maailmassa, Taru sormusten herrasta (TSH) toisessa maailmassa. HP sijoittuu nykyaikaan, TSH (toisen maailman) menneisyyteen. HP:ssä taikuus on arkipäivää ja jokaisen velhon ja noidan käytettävissä, TSH:ssä se on harvinaista ja vain harvoilla erityisyksilöillä on taikavoimia. HP on kasvutarina, TSH:n kaikki hahmot ovat jo aikuisia. HP:n maailma on loppujen lopuksi varsin monisyinen, TSH:n puolestaan hyvin mustavalkoinen. Jne jne.

Mutta joo. Tätä "pet peeve" -murhetta lukuun ottamatta Den lille trollkarlen oli ihan hauska, pikainen pyrähdys Harry Potter -ilmiön maailmaan kirjoitettuna tällä kertaa kotoisammasta näkökulmasta.