Seitsemästoista Bond-leffa (yikes!) on ensimmäinen, jossa Bondia esittää Pierce Brosnan. Olen varma, että olen nähnyt GoldenEyen kerran tai pari, mutta en kyllä voi väittää sen jääneen erityisesti mieleen. Tällä kertaa eniten huomiota varasti juonessa ammottava reikä: Pahis haluaa ryöstää Englannin pankin osaltaan kostaakseen Britannian hänen esi-isilleen tekemät vääryydet tuhoamalla maan talouden, mutta myös elääkseen sikarikkaana elämänsä loppuun asti. Saadakseen tämän aikaakseen hän on rakentanut kompleksin ja laitteen, johon on uponnut vähintään miljardeja. Öööhhh...
No okei, ei ole ensimmäinen kerta, kun Bond-leffan juonessa ei ole paljoakaan järkeä. Se nyt ei olekaan elokuvien pointti, vaan jännä vakoilumeininki ja hyvä toiminta, joita molempia tässäkin elokuvassa kyllä riittää. On myös hauskaa nähdä Sean Bean pahiksena. Mies on nykyään iskostunut mieleen vain ja ainoastaan Lord of the Rings -sarjan roolissaan Boromirina, että miehen näkeminen aikaisemmissa rooleissaan on aina hauska yllätys. :)
Tämä on myös ensimmäinen Bond, jossa ihana ja mainio Judi Dench esittää piinkovaa M:ää. Minun on pakko myöntää, että aikaisemmin M oli minulle aikalailla ohiheittohahmo ja pakollinen paha, jonka avulla edistettiin juonta. Vasta Dench teki hahmosta todellisen ja merkitsevän. Nyt odotan hänen lyhyitä hetkiään ruudulla samaan tapaan kuin Desmond Llewelynin Q:ta.
Timothy Daltonin Bondin päälle Brosnan on ainakin näin ensiesiintymisessään hieman vaisu, mutta ihan toimiva Bond. Kun lisää DVD-paketin yhä ja aina niin mainiot kommenttiraidat, niin kyllä tämän parissa ilta ihan mukavasti vierähti.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.