Olen kirjoittanut aikaisemmin tähän romaaniin perustuvasta tv-sarjasta ja elokuvakin on suosikki, vaikka sitä en olekaan blogissa hehkuttanut - pitänee muistaa korjata asia, kun seuraavan kerran satun leffan katsomaan. Kirjan lukemisesta on kuitenkin jo vuosia, joten kun eteen sattui vapaa viikonloppu ja mieli teki lukea jotain ohi työn alla olevien, niin hyllystä käteen osui tämä. :)
Perusjuoni on pitkälti sama kaikissa mediamuodoissa: Aivan tavallinen opettaja John Smith päätyy auto-onnettomuuteen ja koomaan useamman vuoden ajaksi. Herättyään huomaa saavansa näkyjä menneestä ja tulevasta koskettaessaan ihmisiä ja esineitä. Lahjasta ei ole hänelle itselleen juuri iloa, mutta se auttaa pistämään sarjamurhaajan telkien taa. John luulee kaiken olevan jo ohitse, mutta maailmankaikkeus ei ole asiasta samaa mieltä...
Romaanissa pystytään käymään asioita paljon syvemmältä ja laajemmalta katsonta kannalta kuin elokuvassa, joten siihen verrattuna romaani on monitahoisempi. TV-sarja puolestaan oli modernisoitu monella tapaa, minkä lisäksi homman pitäminen kasassa monikautisessa tv-sarjassa vaati luonnollisesti pysyvämpää hahmokaartia. Niinpä pari hahmoa - sheriffi George Bannerman ja Johnin entisen tyttöystävän Sarah¨'n aviomies Walter Hazlett - oli yhdistetty samaksi hahmoksi ja lisänä kaartiin tuli Johnin kaveriksi hänen fysioterapeuttinsa Bruce.
Näin juuri kirjan lukeneena ihmettelen hieman sitä, että tv-sarjassa molemmat Johnin vanhemmat pistettiin pois kuvioista. Samoin lisädraamaa toi se, että (toisin kuin kirjassa) Sarah'n lapsi oli biologisesti Johnin, mutta samalla kirjassa ollutta arkipäivän draamaa poistettiin jättämällä monivuotisesta koomasta aiheutuneet kulut huomiotta tekemällä Johnista rikas perijä. Tosin ehkä tuohon valintaan vaikutti myös se, että tv-sarjan tekemisen aikaan terveydenhuolto oli iso poliittinen kysymys Yhdysvalloissa, johon tv-tuottajat eivät halunneet koskea...
Antoisaa kirjassa on se, että kuten kirjoissa yleensäkin, pääsemme tutustumaan hahmojen ajatuksiin ja tuntemuksiin paljon syvällisemmin kuin mihin näytellyt taiteenmuodot pystyvät. Ja pakko on myöntää, että kirjan surumielisempi, vähemmän jännitteitä sisältävä tulkinta Johnin ja Sarah'n suhteesta maistuu itselleni paremmin kuin tv-sarjan kolmiodraama/uusioperhe-kuvio. Toisaalta kirjaa hitaammin lukevalle Kingin hahmosta ja ajasta toiseen poukkoileva tyyli voi olla haaste, kun kaikki yksityiskohdat ja langanpätkät pitää yrittää pitää mielessä. Kuten Kingille on tyypillistä, irrallisilta ja turhilta tuntuvat sivujuonteet osoittautuvat myöhemmin äärimmäisen tärkeiksi johtolangoiksi. joten hereillä on pysyttävä kirjaa lukiessa.
Romaani on yhä ensi kohtaamiseni tämän tarinan kanssa ja vaikka elokuvasovitus on erinoimainen ja tv-sarja hyvä, kirja on yhä paras versio tästä nimenomaisesta tarinasta. Se hyvä puoli vanhenemisessa on, että nuoruudessa luetuista teoksista on ehtinyt kulua niin pitkä aika, että voin palata parhaimpien pariin uudelleen ilman, että muistan tarkalleen mitä niissä tapahtuu. Pääsen siis lukemaan ne melkein kuin uusina uudelleen. :)
Stephen Kingin viralliset sivut
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.