Tulipa sitten käytyä Suomen Kansallisteatterissa katsomassa Sofi Oksasen saman nimiseen romaaniin perustuva näytelmä. Esitys ei ole saanut kovin paljoa kehuja tai suosiota, mutta ei se niin kauhea ollut. Ensimmäinen puoliaika tuntui myönnettävästi kovin nopeatahtiselta, mutta tahti hidastui sopivasti toisessa osiossa.

Tarina itsessään oli juonellisesti polveileva, mutta kyllä tarkkaavainen katsoja siinä pysyi mukana. Alkuun se tuntui jossain määrin ennakoitavalta, mutta jälleen toinen puoliaika pelasti ja kokonaisuus oli kiinnostava. Näyttelijäsuoritukset toimivat, joskin kun hahmoja ja väkeä oli lavalla niin paljon, nimien ja naamojen pitäminen järjestyksessä oli ajoittain haaste. Kokonaisuus oli kuitenkin ihan katsottava ja kun liput olivat puolihintaisia, niin vähintään sen väärti ainakin. :)

Vaikka toisaalta itse pidin livemusiikista, joka seurasi tarinaa koko esityksen ajan, se johti siihen, että näyttelijöiden oli pakko käyttää ääntään rankasti, jotta vuorosanoista sai mitään selvää. Tämä puolestaan latisti esitystä, kun äänenvoimakkuusvaihtoehdot olivat "huuto" ja "karjunta". Samalla orkesteria ei kuitenkaan nivottu osaksi esitystä, vaan se vain kulki pyörivällä lavalla mukana. Itse vuorosanoja haittasi ajoittain myös turha pituus ja rönsyily, joka johti siihen, että ajoittain tuli hyödynnettyä lavatekniikkaan kuuluvaa englanninkielistä tekstitystä sen selvittämiseksi mitä lavalla nyt sanottiinkaan.

Itse lavatekniikka oli vaikuttavaa ja grafiikan käyttö toi mukavan lisän näytökseen. Siihen tosin olisi voitu kiinnittää enemmän huomiota, että katsojan silmää olisi ohjattu "oikeaan" suuntaan enemmän, sillä nyt olin ajoittain vähän ulapalta siitä mihin olisi ollut tarkoitus tai paras katsoa, kun lavalla tapahtui niin paljon kiinnostusta kiinnittäviä juttuja.

Täydellinen esitys siis ei ollut ja tietyllä tasolla se vaatisi kaksi katsontakertaa, jotta voisi oikeasti seurata kaikkea mitä lavalla tapahtuu. Valitettavasti esitys ei kuitenkaan iskenyt niin, että sitä varsinaisesti viitsisi lähteä katsomaan toistamiseen, vaikka kerta ei harmita lainkaan. Eli mielestäni saamiaan arvosteluja parempi, mutta silti vielä viilausta kaipaava suoritus.

Näytelmä Kansallisteatterin sivuilla

Hesarin arvostelu