On varsin harvinaista, että jätän kirjan kesken sen kerran aloitettuani, mutta joskus niinkin. Lessingin The Golden Notebook alkoi julkaisunsa jälkeen elää omaa elämäänsä. Kirjoittaja luuli kirjoittaneensa siitä, millaista on olla kirjoittaja, ja sai tietää kirjoittaneensa sukupuolten välisestä taistelusta. Kirjasta tuli tasa-arvotaistelijoiden klassikko.

Minua kirja ei vain jaksanut kiinnostaa. Ensinnäkin se oli liian hajanainen: osa kertoo yhtä tarinaa, osa toista ja aina välillä käydään läpi päähenkilön vapaata ajatuksen virtaa, paitsi että se ei oikein vaikuttanut vapaalta ajatuksen virralta vaan kirjoittajan filosofioinnilta. En erityisesti välitä kirjasta, jonka kirjoittaja on liian tietoinen siitä, että kirjoittaa kirjaa. Joskus muulloin kirja olisi saattanut kiinnostaakin, mutta juuri nyt se ei nappaa. Ehkä palaan sen pariin joku toinen kerta, mutta tällä kertaa saa jäädä.

Sivut Lessingistä