Gonzo-studion tulevaisuuteen sijoittuvassa elokuvassa geneettinen kokeilu on johtanut siihen, että puut ovat valloittaneet maailman ja ihmiset yrittävät tulla toimeen maailmassa, jossa he eivät enää ole luomakunnan huippuja. Raunioita tutkiva Agito löytää sattumalta vielä toimivan jäänteen menneestä sivilisaatiosta ja sieltä Toolan, joka on nukkunut kryosäilytyksessä vuosisatoja, eikä tiedä uudesta maailmasta mitään. Sattumalta juuri hän pystyy aktivoimaan entisen maailman tuhoaseen, jonka avulla puut voidaan voittaa ja ihmiset voivat valloittaa jälleen maailman. Mutta onko tämä sittenkään hyvä ajatus vai pitäisikö sen sijaan pyrkiä elämään tasapainossa luonnon kanssa?

Elokuvan musiikki on erinomaista ja varsinkin alun "musiikkivideo", jossa katsojille kerrotaan laulun sanoin ja kuvin mitä maailmalle on tapahtunut, on todella hieno ja kaunista sekä katsoa että kuunnella. Muutenkin elokuvan äänimaailma ja musiikki ovat todella hienot ja sitä kuuntelee oikein mielellään.

Myös animaatio on sitä erinomaista laatua, jota Gonzolta voikin odottaa. Niin taustat rikkaine väreineen kuin hahmot ja liikkeet ovat kaikki todella taidokkaasti suunniteltuja ja tuotettuja. Elokuvaa voisi oikein hyvin katsoa pelkästään musiikin ja kuvan kanssa, jättäen puhutut osiot kokonaan pois.

Valitettavasti elokuvan heikoin lenkki onkin nimenomaan juoni. Perusjuoni on kovin tuttu jokaiselle Miyazaki-fanille, sillä olemme nähneet pitkälti samankaltaisen tarinan jo Kaze no tani no Nausicaassa. Yksittäisen hahmot ja varsinkin pääosassa oleva Agito-poika ovat monitahoisia ja kiinnostavia, mutta itse tarina ei vain jaksa kiinnostaa ja juoni etenee ennakoitavasti. Viimeinen niitti on elokuvan superase, jolla puut on tarkoitus tuhota, sillä siinä ei ole mitään järkeä, jos katsoja tietää mitään tieteestä ja tulivuorista. Kyseessä on nimittäin aseeksi muutettu tulivuori, mikä sinällään ei ole mahdoton idea. Järjetön, mutta ei mahdoton. Mutta liikkuva tulivuori, joka yhä syöksee magmaa? Joo, ei onnaa, ei sitten mitenkään.

Lopputulos on siis teknisesti erinomainen suoritus, jossa on paljon hyvää ja kaunista, mutta ei juuri mitään sisältöä. Lisämatskuna oli mukana myös making of -dokumentti, joka oli kiinnostava ja hauskaa katsottavaa, vaikka koenkin japanilaiset sellaiset aina jotenkin kevyinä verrattuna länsimaisiin vastaaviin...

IMDb:ssä

Wikipediassa